"Mamma mulla on tyyylsäää!"

Me ollaan viime aikoina pikkaisen lomailtu koko koiraperheen voimin. Martti-mieheke on pitänyt tässä kuussa harvoja lomapäiviään, joten päästiin koko porukalla Kangasniemelle mökkeilemään niin Martin suvun kuin meidän suvunkin mökille. Lienee sanomattakin selvää että pikkuneidit nauttivat olostaan suunnattomasti. Meidän mökillä on iso, rantaa kohti viettävä piha, jossa on aivan erinomaisen mukava juosta ja riehua, eikä tällä kertaa tullut yhteentörmäyksiä peräkärryn kanssa. Martin suvun mökillä käytiin puolestaan tekemässä pieniä remppavalmisteluja, joihin Kuura osallistui lähinnä kepinpureskelumaskotin muodossa.

Emäntä oli kyllä taas tapansa mukaan hieman hermona. Olen nimittäin tuolla mökillä törmännyt suurimpaan ikinä näkemääni kyykäärmeeseen. Omasta puolestani en kyitä pelkää, lähinnä pidän käärmeitä kiehtovina. Koirien lähelle niitä en vain halua, koska nämä hassut puikkokuonot tunkevat neniään välillä vähän vääriin paikkoihin. Etenkin Kira on sellainen täpäkkä tuittupää, että se saattaisi yrittää vaikka napata käärmeen.

Rempparoudailujen jälkeen päästiin meidän suvun mökille tutustumaan suvun uusimpaan nelijalkaiseen; mummoni "adoptoi" taannoin kolmevuotiaan karkeakarvaisen kääpiömäykyn. Kodinvaihdoksen myötä myös nimi vaihdettiin, ja nykyisenä kutsumanimenä toimii Pami. Suureksi hämmästyksekseni Pami osoittautui maailman hellyydenkipeimmäksi sylikoiraksi. Ilman mitään vieraskoreutta se kiipesi syliini saman tien kun istuin sohvalle. Kuuraa se sen sijaan vierasti, varmaankin kun Kuu on niin paljon Pamia suurempi. Kiran kanssa Pamsu sen sijaan yritti leikkiä, mutta Kira ei tajunnut asiaa lainkaan vaan örisi. Että eipä mene kyllä aina ihan kemiat yhteen. Mutta täpäkästi Pami viipotti pienillä tappijaloillaan paimenkoirien perässä koko viikonlopun!





Mökillä on aina paljon tekemistä, ja niinpä aika meni rattoisasti puusavotan kimpussa. Isi ja Martti kaatoivat ja pätkivät koivuja, ja minä pistin niitä klapeiksi. Sunnuntaihin mennessä totesin kuitenkin, että nyt on saatava jo rentoutua sekä tehdä vähän kasviota. Niinpä mentiin laiturille nautiskelemaan Istrualanlammen lämpimästä vedestä, auringonpaisteesta ja vesikasveista.

Kotiinpaluun jälkeen olen yrittänyt keskittyä graduongelmien (eli tietokone- ja motivaatio-ongelmien) ratkomiseen, ja siinä sivussa siivoamaan kotia sekä pitämään treenitauosta tylsistyneet koirat tyytyväisinä. Erityisesti Kuura tuntuu protestoivan agitaukoa - se tulee mörisemään ja örisemään sekä huiskaamaan häntää mun viereen just sen näkösenä että "mennään NYT sinne treeneihin!" Valitettavasti toistaiseksi tarjolla on vain lenkkeilyä, pieniä nouto- ja tokoharjoituksia sekä lämpimillä säillä uintia. Sorry!

Ylimääräistä puuhaa sain maanantaina siitä, kun kaverini tuttavan kämppään edellisenä iltana eksynyt lepakko ei millään löytänyt tietään ulos. Niinpä hätiin kutsuttiin Suomen Chicagon Batgirl. Askartelin paidasta, henkarista, langasta, maalarinteipistä sekä mopin varresta lepakkohaavin ja kävin nappaamassa lepakkoraasun talteen ja vapauttamassa sen metsänlaitaan. Enemmän aikaa taisi kulua asunnon omistajan kanssa rupatteluun - hänellä kun oli työlinjainen auspai, ja harrastuslista oli melko mittava. Juttuja kuunnellessa alkoi itselläkin hieman itää ajatus tokoilusta Kuupperin kanssa... Mutta katsotaan nyt. Jos mulla on syksyllä kaksi aksakoiraa ohjattavana ja ensi kaudella mahdollisesti myös kisattavana, niin aika ja rahat taitavat aika napakasti upota siihen + mahdollisiin metsästysreissuihin. Mutta ainahan voi haaveilla. ;)