"Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä"

Talvi ei tänäkään vuonna tunnu olevan kiltti, vaikka joitakin ilonpilkahduksia näkyykin kaiken henkisen harmauden keskellä. Pääasiallisesti mennään kuitenkin hyvin alavireisesti. Seuraavassa kuulumisia, hyviä ja huonoja, meidän joulu-tammikuulta.

Fin mva Bartos Polyester 11.11.2002 - 9.12.2013

 Vanha Esteri-muori siis lähti vehreämmille hiirestysmaille. Eräänä päivänä Esteri oli saanut pahoja halvausoireita, eikä pystynyt enää juuri liikkumaan. Eläinlääkäri arvioi, että koiran koko elimistö on vain lopettanut toiminnan, joten Esteri laitettiin uneen. Itselle tämä on kova paikka, eikä vähiten siksi että en ehtinyt Esterin viimeiselle matkalle mukaan. Vaikka jollain tavalla tähän oli ehtinyt varautua, oli lopun äkillisyys kuitenkin järkytys. Vaikka Esteri olikin "collielauman kummajainen", oli se kuitenkin äärimmäisen tärkeä osa perhettä. Onneksi Oliver on suhtautunut asiaan rauhallisesti - vielä muutama vuosi sitten se saattoi lakata syömästä jos Esteri lähti pariksi päiväksi muualle. Esteri pääsee ensi kesänä juuri niin kauniiseen hautapaikkaan kuin on mahdollista - Laukansaaren laineiden äärelle vanhojen kaveriensa Helmerin ja Hodarin viereen.





Helmi tuli taloon

Vanhempani päättivät, että Oliverille halutaan kuitenkin ottaa vielä kaveri. Asiaa edisti sekin, että erityisesti äitini haaveili collienartusta muutenkin. He kuitenkin päättivät, että ottavat mieluusti aikuisen koiran mikäli sopiva kodinetsijä löytyy. Ja löytyihän sellainen - Helmi-tyttönen, keväällä 2v täyttävä soopelineito. Helmiä haettiin kaukaa ja hartaudella, ja melkoinen metsäläinen (peltolainen?) sieltä pohjanmaalta tulikin. Helmi on elänyt tähän asti huskyvaljakkojen, hevosten ja lehmien ympäröimänä. Edellisessä kodissa ei ollut Helmille tarpeeksi aikaa, joten siitä oli päätetty luopua. Kellokoskelle tullessaan Helmi vaikutti hyvin hämmentyneeltä, ja sille monet tavalliset asiat (hihnassa lenkkeily, autot...) olivat ihmeellisiä. Hyvin nopeasti se kuitenkin tuntuu sopeutuvan, ja jo reilun viikon päästä tästä "maailman rauhallisimmaksi koiraksi" luvatusta neidistä oli kuoriutunut riehuva, leikkisä ja topakka tyttö. Tuntuukin siltä, että Helmi on hyvin tyytyväinen uudessa kodissaan. :) Erityisesti Kuuran kanssa se tykkäisi painia ja riehua.


Kuvassa Helmi ja Kuura vierekkäin. Kuvatessa hienoisia haasteita asetti se, että Helmille ei ole ilmeisesti koskaan opetettu paikallaanoloa. Sen sijaan se kyllä istuu, menee maahan ja antaa tassua käskystä. Helmi on suht pikkuinen narttu, selkeästi Kuuraa matalampi, joskin myös huomattavasti pulskempi. Vaan eiköhän ne liikakilot sieltä karise, koska nyt tytöllä on säännölliset lenkki- ja ruoka-ajat elämässään.



Kiran pattipäivitys

Kiran niskasta löytyi viime keväänä pienehkö patti, jonka eläinlääkäri määritti hyvälaatuiseksi kasvaimeksi. Koska siinä kuitenkin on se riski, että se voisi kasvaa (ja oli jo valmiiksi lähellä selkärankaa) tai muuttua pahalaatuiseksi, se päätettiin poistaa kunhan säät viilenevät. Tiistaina Kira kävikin sitten leikkauksessa, ja on vielä kymmenisen päivää sairaslomalla.

 Kuten kuvasta näkyy, niskassa on nyt melkoinen kalju laikku. Haavaa saa pitää näillä keleillä aika tarkkaan suojassa ettei se kastu, ja myöskin ettei ajeltu laikku pääse kovasti kylmettymään. Toisaalta saa vahtia ettei Kira rapsuttele tikkejä (mikään sidetaitos tuossa ei pysy) tai Kuura intoudu hoivaamaan kaveriaan. Onneksi kohta on sentään
 semmoinen, että Kira ei itse yletä sitä nuolemaan.

Tässä vielä lähikuva haavasta. Tikkejä on melkoinen rivi ottaen huomioon, että patti oli vain sormenpään kokoinen. Toistaiseksi haava on pysynyt oikein siistinä, joten toivotaan että se paranee nopeasti. Tikit saadaan pois noin puolentoista viikon kuluttua. Kisoihin ei ole antidopingsäännösten vuoksi asiaa vielä kuukauteen. Mutta eiköhän me jotenkin vielä malteta odottaa. Ei meillä ole vielä lisenssiäkään, koska odottelen että shetlanninlammaskoirat ry hyväksyy jäsenhakemukseni.


Parempaa talvea itse kullekin!