Myös juoksut ovat aikalailla ohi. Neitokainen ei ole enää moneen päivään tiputellut, ei enää merkkaile joka ruohotupsua ja riehuminen kiinnostaisi enemmän kuin hajut. Maanantaina me päästään kaikeksi onneksi treeneihin myös Kuuran kanssa. Oon asiasta jo nyt aivan mykkyrällä! Kiran kanssa treenaaminen kaksi kertaa viikossa on ollut ihan yllättävän rankkaa, henkisestikin. Kiralla on kummallisia oikkuja ja päähänpistoja, eikä mun sisäinen zen aina jaksa sitä riekkumista ja huutamista. Väliin tarvitaan leppoisaa treenailua Kuun kanssa, niin tasapaino säilyy.
Tälläkin viikolla Kiralla oli näitä omia päähänpinttymiään; maanantaina tehtiin keppien kanssa todellinen väsytystaistelu, kun Kira päätti että viimeistä väliä ei huvita pujotella jos siinä ei ole ohjuria. Lisäksi se oli sitä mieltä niin maanantaina kuin torstainakin, että keppien jälkeen olevaa estettä ei voi hypätä, vaan se pitää alittaa. Ja jos viime viikolla oli putkiin irtoamisessa ongelmia, niin tällä viikolla se irtoaminen oli hetkittäin vähän turhankin hyvää. "Joojooo mä meeeeen jo. Ai, eiks pitänytkään mennä tohon päähän?". Kaukaa tehty putki-putki -ohjaus kuitenkin onnistui yli odotusten heti ekalla kerralla, ja siitä olen ylpeä. Muutaman kerran A:llekin tuli ihan kelpo kontakti. Kai se siitä, pikkuhiljaa. Mutta olen huomannut, että kun selailen kisakalentereita, ajattelen lähinnä Kuuran kanssa kisaamista. Kirahan joutuu joksikin aikaa sairaslomalle kun siltä leikataan niskasta hyvälaatuinen kasvain. Saa nähdä että syttyykö treenitauolla jotain idealamppuja koiran tai ohjaajan päässä.
Kiire meillä ei ole mihinkään, joten fiiliksen mukaan mennään ja kehitellään yhteistyötä. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti