Liikuntaa ja latautumista

Mun melkein kahden viikon liikunta-/hikoilukielto (joka siis johtui parin hankalan luomen poistosta) on nyt kärsitty, ja pääsin tänään sopivasti agitreeneihin. Kuura oli ilmeisesti kaivannut treenejä vähintään yhtä paljon kun minä, jos vauhdista ja vaarallisista tilanteista voi mitään päätellä. Tehtiin 23 esteen rataa (hyppyjä, putkia, keppejä, keinu + puomi). Olin todella ylpeä pikkuneidistäni, vaikka kertaalleen yks este lähti vähän rymisten mukaan ja pari kertaa piti lähteä ilman lupaa keinulta. Meidän ihana ohjaaja onkin joskus sanonut Kuurasta että "on kyllä omituinen collie kun tykkää noin paljon keinusta" - keinu on kuulemma hyvin havan koiran suosikki. Pujottelu oli tänään ihan superpositiivinen yllätys - ei lainkaan virheitä. Takaaleikkaukset on olleet Kuuralle vähän vaikeita alkuun, mutta hirmu nopeasti se nekin on hiffannut. Meitä on jo vähän patisteltu kisaamaan virallisiin, mutta katsotaan sitä sitten ensi vuonna... Toistaiseksi me vaan pidetään hauskaa treenien ja episten merkeissä ilman mitään paineita suorittamisesta. :)

Päivän muita positiivisia yllätyksiä olivat treenihallin seinustalla täysillä kukkivat voikukat sekä siellä täällä jo ihan selkeästi vihertävät koivut. Jos jollekin on epäselvää, niin sanotaan vielä kerran; en tykkää talvesta. Talvi merkitsee mulle lähinnä sairastelua, sulkeutumista, väsymystä ja kylmyyttä. Keväällä ja kesällä elämässä on ihan toisenlainen vire. Lintu- ja lepakkoharrastuskin on aika jäissä koko talven. Suurin osa linnuista on jo palannutkin etelänlomiltaan, ja lepakkohavainnoistakin oon kuullut. Parina iltana olen itsekin pyörinyt detektorin kanssa, mutta toistaiseksi tuloksetta.

Ajelin vielä iltaa vasten kotiseudulle Kellokoskelle vanhempien huomaan. Huomenna mun pitäis selviytyä yhden valmistelutyöryhmän kokoukseen Viikkiin. Helsinki ei ole mun suosikkipaikkoja maailmassa - mutta siitä ehkä joskus myöhemmin. Illan kunniaksi vielä pari kuvaa Kuurasta, maailman parhaasta tiimikaverista!

Kuvat on ottanut Martti. :)