Huh hulluutta

Meillä on pitänyt viime aikoina kiirettä. Minä oon ollut jumissa ensin kenttäkurssitöissä ja sen päälle vielä erilaisissa gradujutuissa ja hallinnollisissa hommissa. Samaan aikaan Kuura on vuorotellen masistellut juoksujensa parissa ja sitten taas ajoittain ollut ärsyttävyyteen asti riehakas. Nyt ilmeisesti juoksut alkavat pikkuhiljaa olla loppumaan päin, ja tänään vedettiinkin iltapäivälenkillä melkoista rallia - kunnes sitten helle kesytti nämäkin villipedot. Olisi kiva päästä lähitulevaisuudessa taas koirapuistoilemaan Kuun kanssa, niin se sais vähän purettua virtaansa. Ensi viikolla on toki myös pitkästä aikaa treenit Kuuran kanssa! Nyt meillä onkin kolme viikkoa ollut Kiran kanssa melkosta tehomeininkiä, kun ollaan treenattu pari kertaa viikossa ja siihen vielä yhdet epikset päälle. Epikset meni muuten ihan hyvin, mutta A:n kontakti on Kiralle vaikea, ja siitä se tuli törkeästi läpi ilman lupaa. Myös pussista se (outoa kyllä) tuli aluksi samaa tietä ulos, mutta päätti sitten että ei se ollutkaan niin kamala. Ylipäänsä jäi kuitenkin positiivinen fiilis; me aletaan ymmärtää toisiamme!

Eilisissä treeneissä mun sen sijaan oli hieman vaikea tajuta Kiran menoa. Se oli tavallistakin vauhkompi, ja vaahto vaan lensi suusta kun se hengenhädässä kiljui ja räksytti. Hengenhätä siis tuli joka kerta, kun Kira ei itse saanut olla radalla viipottamassa. Jouduin välillä lähtemään sen kanssa ulos hallista kun se kävi niin kuumana. Radalla se kyllä sitten taas toimi hyvin, vaikka tehtiinkin vähän vaikeita juttuja. Nyt se alkoi jopa vähän hahmottaa paremmin sitä A:n kontaktia, kun palauteltiin asiaa mieleen oikein kunnolla. Jospa se siitä pikkuhiljaa alkaisi vahvistua.

Tänään treenivuorossa taitaa kyllä olla pitkästä aikaa Martti, eli mie saan pitää rauhallisemman illan grillailun merkeissä. :) Se voi tehdä ihan hyvää, vaikka tällaisen yliopistohallinnon täyttämän päivän jälkeen aksa voisikin pyyhkiä aivot sopivasti tyhjäksi. Ehkä picnic ajaa saman asian. Huomenna ois vuorostaan tarkoitus mennä luovuttamaan verta. Saa nähdä pääsenkö (viimeksi oli hemoglobiinit ihan siinä ja siinä...), ja jos pääsen, niin kuinka mustelmilla käsivarsi on sen jäljiltä.

Tähän loppuun vielä maahumala. Aion nimittäin tänä kesänä koota digikasvion. :)