sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Agilityn SM-kisat 2013

Tämä viikonloppu meni vahvasti agifiiliksissä, vaikka itse en radalla ollutkaan. Perjantaina huristin typyköiden kanssa vanhempieni luokse, ja kyttäilin iltakisojen tuloksia netistä. Lauantaina löysin livestreamin, ja viihdyinkin monta tuntia ruudun ääressä ihaillen upeiden koirakoiden menoa ja meininkiä. Välillä oli toki aikaa käydä lenkittämässä collietyyppisten koirien laumaa (Kira, Kuura ja Oliver) sekä käydä vanhempien terassilla nautiskelemassa auringosta joka suvaitsi näyttäytyä pitkästä aikaa. Tytöilläkin oli kivaa, paitsi että välillä piti poseerata. Tylsää!

Tänään pääsin vihdoin seuraamaan SM-kisoja myös paikan päälle Kirkkonummelle. Starttasin auton aamulla ennen seitsemää ja palasin vanhempien luokse illalla kahdeksan jälkeen. Päivä oli siis pitkä, ja eväitä aivan liian vähän! Olin myös naiivisti kuvitellut että Suomen kesä olisi lämmin vaikka välillä sataisikin. Aamupäivällä olikin jopa hieman kuuma, mutta sitten kun se perhanan viima ja kaatosade iski - noh, oli mulla sentään jonkin verran vettä pitävä takki + housut sekä sateenvarjo, mutta kylmä oli silti! Vieläkin palelee. Agilityonni ei tänään suosinut mun tuttuja, mutta päivä oli silti hieno! En ole ikinä ennen ollut katsomassa kuin epiksiä, joten tämä oli aika eri luokkaa. Päivän parasta antia taisi kuitenkin olla omassa pikku päässä syntyneet fiilikset siitä, mihin suuntaan haluan tätä omaa harrastusta viedä.

Ensinnäkin, en pidä liiasta ryppyotsaisuudesta. Suurin osa SM-kisojen koirakoista oli todellisia tsemppareita, ja vetivät radat loppuun hyvällä sykkeellä vaikka hylsy olisi tullut heti alussa. Valitettavasti kolikon kääntöpuolella oli myös niitä, jotka marssivat saman tien ulos kentältä niin, että kiukku näkyi kymmenen metrin päähän. Harmistus on luonnollista, mutta kiukkua ei haluaisi koiraurheilussa nähdä. Ehkä reagoin tähän vahvasti, koska tunnen oman koirani. Jos minä lopettaisin kiukkuisena radan kesken, niin koira menisi todella hämilleen. Eikös tämän pitänyt olla hauskaa? Tavoitteita saa olla (ja nälkä itselläkin kasvaa syödessä), mutta kyllä mulle on tärkeintä säilyttää tekemisen ilo. Epiksiä on toki huono verrata SM-kisoihin, mutta mä olen löytänyt kaikista meidän hylsyistä (eihän meillä muita olekaan!) todella paljon positiivisia puolia! Noh, ehkä tuli ryssittyä kontaktit, mutta WAU mikä irtoaminen ja hei, näin me opittiin taas jotain. :) Mua saa sitten muistuttaa tästä postauksesta jos joskus meno menee liian vakavaksi.

Me aiotaan joka tapauksessa jatkaa agilityä riemuliitomeiningillä. Mutta kyllä päivästä jäi muitakin oppeja käteen. Ainakin se, että ne kontaktit pitää vaan opettaa koiralle kunnolla! Niistä tuli tänään todella paljon hylkyjä. Mineissäkin muutama koira missasi _KAIKKI_ kontaktien poistumiset jotka radalta vaan löytyi. Me ollaan opeteltu kontaktit ns. 2 on / 2 off -menetelmällä, jossa koiran pitää pysähtyä kontaktin lopussa niin, että takatassut ovat vielä puomilla/Aalla ja etutassut maassa. Siinä on pysyttävä kunnes vapautuskäsky kajahtaa. Kiralla on välillä ollut hieman vaikeuksia maltin kanssa, mutta editys on ollut viime aikoina tosi hyvää. Kuuran oli jossain vaiheessa vaikea hahmottaa että samat säännöt pätevät myös A-esteellä, mutta sekin on alkanut tyytyä tähän tilanteeseen. Kuura tekee etenkin puomilla usein tosi hyvät kontaktit; aivan täysillä puomin loppuun ja siihen äkkijarrutus! Ei siis mitään hiippailua ja hidastelua. Kira välillä tulee vähän liiankin kovaa ja menee vähän ohi, jolloin se yleensä itse pysähtyy ja rupeaa hyppimään taaksepäin takajalat ilmassa kontaktia hakien. On muuten huvittavan näköistä! :D

Voisin lörpötellä kaikesta näkemästäni varmaan loputtomiin! Jospa mekin oltaisiin joskus niin hyviä, että voitaisiin tuoda vähän erilaista väriä lajiin, joka maxikokoisissa on edelleen kovin vahvasti bordercollieiden hallitsema. Älkää käsittäkö väärin, bc on upea rotu! On vaan jotenkin virkistävää kun on vähän laajempi rotukirjo. Ja kyllä tänään on maxiradalla nähty mm. pehkoja, nahkoja, sheltti, walesinspringereitä saksanseisoja ja unkarinviszla. Ja kelpieitä, tietysti. Loppuun vielä loistavin hyppyilme tältä päivältä:


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti