Kuka on Kuura?

Kuura, viralliselta nimeltään Honey Melon Carmencita Ge Ge, tunnetaan myös nimillä Kuu, Kuukkeli, Kuupperi, Kuukuster, Kubu, Kuukutti, Kuurale, Kuukkis, Kuupu ja Sikapossu. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, ja Kuura on kyllä sitten viimeisen päälle rakas!

Kuu putkahti maailmaan jossakin Sipoon ja Porvoon rajamaastossa lähellä merta 10.9.2011. Seitsemän viikkoa myöhemmin huomasin kyseisen pentueen olemassaolon sekä sen merkityksellisen seikan, että pentueesta on vielä yksi tricolour-värinen narttupentu vapaana. Tutkailin kasvattajan sekä pentujen vanhempien tietoja ja taustoja, ja olin tyytyväinen. Otin kasvattajaan yhteyttä ja päädyinkin "ihan vaan katsomaan" Kuuraa ja sen pentuesisaruksia. Erityisen mukavana pidin sitä, että sain tavata Kuuran molemmat vanhemmat, ja kummallakin oli nähdäkseni hyvä, avoin ja positiivinen luonne. Erityisesti ihastuin Kuuran Saku-isään - se oli komea trikkiuros jonka häntä huiskasi non-stop ja joka yksinkertaisesti huokui sellaista "katsokaa minua kun oon niin mahtava" -henkeä. Sillä oli myös hurmaava tapa stepata etujaloillaan kun se huomasi jonkun häntä ihailevan. Pentulauma oli (luonnollisesti) hurmaava. Erityisesti tykkäsin Kuurassa siitä, että se vaikutti erittäin eläväiseltä pikku riiviöltä - en halunnut mitään rauhallista lössykkää. Änki syliin, retuutti leluja ja kokeili hampaitaan. Sanoin kasvattajalle miettiväni asiaa, mutta poistuin paikalta sydän pamppaillen onnesta - olin löytänyt oman koirani.

Kahden viikon kuluttua ensitapaamisesta, Kuuran ollessa yhdeksänviikkoinen, kävin hakemassa kakaran mukaani. Hetkeäkään en ole päätöstä katunut, en silloinkaan, kun sohva on kotiin tullessa ollut kuin meteorin jäljiltä, kun pieniä pennunhampaita on pitänyt testailla sandaaleihin tai kun teatterista tullessa kämppä oli täynnä ripulia. Kuura on ollut paljon sellaista mitä en ole osannut odottaa, mutta vielä enemmän kaikkea sitä mitä toivoin. Kuun ollessa hieman alle vuoden ikäinen pääsimme aloittamaan agilityn. Se oli jo ennen koiran hankkimista siinnellyt ajatuksissa. En kuitenkaan ollut niin varma harrastusinnostani, että olisin uskaltanut oottaa kelpien - onneksi! Kuura on ollut todella hyvä koira agilityn aloittamiseen. Se on innokas, säpäkkä ja vauhdikas mutta ei aivan mahdoton höyrypää. Oppimiskäyrä on ollut huima, niin koiralla kuin emännälläkin. Me ollaan hurahdettu lajiin aivan täysillä, eikä olla kauheasti maltettu muiden lajien pariin vielä tehdä visiittejä. Siis jos ei Kuuran noutoharjoituksia ja satunnaisia tonnikalajälkihommia lasketa.

Nyt Kuura lähestyy pikkuhiljaa kahden vuoden ikää. Tykkään siitä päivä päivältä enemmän. Edelleen on paljon opittavaa, mutta arki sujuu varsin vaivatta. Suojailen kyllä edelleen kotona sohvaa enkä jätä arvokkaita kenkiä hyllyyn, vaikka vähään aikaan mitään tihutöitä ei olekaan tapahtunut. Raha ja aika menee tehokkasti koirien kanssa puuhastellessa, mutta se antaa toisaalta niin paljon takaisin! Koirien kanssa mun stressaantunut mieli lepää, eikä agilityn sykkeessä ehdi miettiä gradun viimeisimpiä ongelmia. Kuura saa mut voimaan paremmin, liikkumaan, innostumaan ja tuntemaan ylpeyttä.

Kuura on, ainakin juuri nyt, mun elämäni koira.