Tänään oli siis viimeiset P-HAUn epikset vähään aikaan. Kuura oli löytänyt jostain laturin, ja virtaa siis riitti kahden säpäkän suorituksen lisäksi myös haukkumiseen, kiskomiseen, pomppimiseen ja muuhun ylimääräiseen riekkumiseen. Semmoinen kimeä "mä haluun, mä haluuuuun, mennään jo!" -tyyppinen haukku korvanjuuressa on muuten pikkasen rasittavaa kun päätä särkee jo valmiiksi! Jännitysmomenttina oli tällä kertaa se, että minä ja Kuura ei olla ikinä kisattu tai treenattu ulkokentällä - ja tällä kyseisellä kentällä ei edes ollut aitoja! Niinpä otettiin tavoitteeksi se, että koira pysyy radalla.
Tavoite kyllä ylittyi kirkkaasti! Kuura keskittyi olosuhteisiin nähden hyvin, ei häiriintynyt katsojista tai kentän laidalla olleista koirista ja teki A:llakin hieeeeenon kontaktin! Sitten joku vaan meni emännän aivoissa vinksalleen, ja ohjasin väärälle esteelle - aivan totaalinen aivopieru! Olin vielä edellistä suoritusta katsellessa miettinyt sitä kohtaa ja todennutkin että "toi on kyl paha jos muistaa väärin". Noh, koira meni just sinne minne ohjasin, ehkä se on pääasia? Pienen facepalmauksen ja pahan repeämisen jälkeen jatkettiin rata loppuun. Puomilta tuli kontaktista läpi (?) ja parissa hypyssä oli ihan pientä haparointia, ei kuitenkaan virheitä. Olin todella ylpeä Kuurasta!
Tehtiin myös toinen suoritus, ns. harkkarata, joka meni sitten varsin mielenkiintoiseksi heti alussa. Kuura-neiti nimittäin törmäsi päistikkaa kolmantena esteenä ollutta putkea päin. Noh, puikkokuono pikkasen vasemmalle ja sitten päästiin putken sisään. A:lta tuli sitten kontaktivirhe, mutta toisella yrityksellä tuli nätti kontakti, ja puomilla heti ekalla yrittämällä. Erityisesti ilahduin siitä, että Kuura irtosi harkkaradalla yhdelle hypylle paremmin kuin olisin osannut odottaa. Jäin putkella pahasti jälkeen (pitäisi olla Usain Bolt että ei olisi jäänyt), joten pistin henkiset sormet ristiin ja huusin napakasti "hyppy"ja viittilöin epätoivoisesti kohti iiiiihan liian kaukana edessä odottavaa estettä. Ihme ja kumma - sinne se pikkuneiti vaan meni! Nämä asiat ei meille ole vielä todellakaan mitään itsestäänselvyyksiä, mutta mun mielestä epikset on oikein hyvä paikka mennä opettelemaan. ;)
Ylipäänsä kisaajilla oli tosi paljon vaikeuksia. Porukkaa oli paljon, mutta vain kaksi ei-hylättyä tulosta, toinen medeissä (JEE! Kisakaverimme Essi ja Eevi!) ja toinen makseissa. Minä ja Kuura ei sentäs kärsitty niistä ongelmista, mistä suurin osa otti hylsyn; putken suu ja A olivat aivan vierekkäin, ja moni koira meni juurikin väärälle esteelle. Ei me kyllä myöskään oltu ainoita jotka unohtivat radan.
Hieno fiilis kyllä jäi! Moka oli ihan täysin mun, yhteistyössä ei tunnu olevan ongelmia ja sitä säpäkkyyttäkin löytyy taas! Nyt vielä omat ajatukset kasaan ni avot! Välillä pitää tehdä hölmöjä virheitä ettei kaiken pää pilvissä leijailun seassa unohda sitä tärkeintä; nöyryyttä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti