Treenien aluksi päästiin tietty tutustumaan rataan - 20 estettä, joukossa hyppyjen lisäksi putkia, pussi ja puomi. Ei mitään kovin vaikeaa. Onko tässä koira haudattuna?
Noh, ei muuta kuin yrittämään. Ensimmäisellä kerralla päätin toistaa itseäni eiliseltä ja unohdin radan - ja siis tämä ei tosiaan ole multa ihan normaalia käytöstä! Kyllä heppatyttövuosien ois mua pitänyt sen verran ratojen muistamiseen koulia että näin ei kävis kahtena päivänä putkeen! Noh, ei muuta kuin uutta yritystä peliin. Yhdessä takaaleikkauksessa oli pikkasen hiomista, mutta muuten aikalailla nappiin. Ei paha.
Seuraava kierros edessä, ja ohjaaja ilmoittaa että sama rata, mutta nyt ilman ääntä. Alussa ja kontaktilta saa toki vapauttaa, mutta muuten ei hiiskahdustakaan. No problemo - puhdas rata. Tiimi toimii, Kuura oli varmaan lähinnä tyytyväinen kun pidin suuni kiinni. ;) Seuraavan kierroksen sainkin sitten juosta ilman koiraa. Kellotettiin mun arvio siitä, kuinka nopeasti suoriudun radasta. Sitten koitti viimeinen kierros - koira mukaan, mutta tällä kertaa ei saa käyttää käsiä lainkaan. Siinä kohdassa kyllä jo hieman arvelutti - mutta eikö mitä, taas puhdas rata. Saatiin siis aivan loistava osoitus siitä, mikä merkitys on rintamasuunnalla, ei niinkään kaikella sillä huudolla ja huiskinnalla! Ja se aika - yksin kellotin ajan 46 sek. kun taas koiran kanssa tulos oli 36 sek. Hupsansaa! On se hyvä että Kuura saa mulle vähän vauhtia jalkoihin.
Lopuksi tehtiin vielä puomilla kontaktiharjoitteita niin, että hämäsin koiraa huiskimalla ja pomppimalla edessä odottaneen esteen suuntaan. "Hohhoijaa, mamma, luuletko että toi hämää mua? Tule nyt tänne antamaan niitä herkkuja!" Eli siis hieman eri meininki kuin eilisten episten ekalla radalla, jolloin tuli puomilta läpi.
Tänään me saadaan kulkea puikkonokka astetta enemmän pystyssä kuin normaalisti. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti